Muutama vuosi sitten aloin viettää enemmän aikaa tietokoneella, kun aloitin kirjoittamaan romaanikäsikirjoitusta ja blogia. Silloin en vielä ymmärtänyt kovin paljoa ergonomiasta. Vakituisen kirjoittamispaikan etsimiseen kului kotona paljon aikaa, kun ei tuntunut löytyvän sopivaa tilaa, tuolia tai asentoa.

Kirjailijamyyttiä mukaillen minun ”piti” kirjoittaa sohvalla, sängyssä tai kahvilassa, ja aina monta tuntia kerrallaan. Yleensä nämä paikat ovat juuri niitä, missä ergonomia ei toteudu. Tuntikausia kirjoittaessa staattinen asento siirtyy nopeasti säryksi kehon eri puolille. Kivut ovat omiaan viemään kirjoitushalut pidemmäksikin aikaa. Totesin, että ei ole minun juttuni kirjoittaa sohvalla niska kyyryssä.

Harmitti ettei kotoa vain löytynyt hyvää paikkaa kirjoittamiselle. Pöytä oli liian korkea. Sain tuolista häntäluun kipeäksi. Jatkuvasti niskan asennot aiheuttivat päänsärkyä. Jalat turposivat istumisesta, enkä pystynyt keskittymään, kun missään asennossa en onnistunut rentoutuman. Huomio työstä tuntui jatkuvasti siirtyvän kehon tuntemuksiin.

Lopulta fysioterapeutti kommentoi alkavaa ryhdin muutosta, mikä oli itselleni melkoinen järkytys, vaikka tilanne ei vielä ole kovin paha.

Hiljalleen aloin muokata työpistettä kotona sopivaksi. Nyt olen niin onnellinen tämän hetkisestä työpisteestä ja päivitetyistä varusteluista, etten malttaisi pitää taukoja. Tässä postauksessa esittelen, millainen ergonomiaa tukeva varustelu itsellä on tällä hetkellä käytössä. Postauksessa toki esittelen tuotteita, mutta kyseessä ei ole maksettu mainonta.

Korotetulla näytöllä vähenevät niska- ja päänsäryt

Käytän kannettavaa tietokonetta, koska en (vielä) omista erillistä näyttöä. Tärkeää oli saada näyttö kohotettua, jotta niskalihakset eivät joudu olemaan kumartuneessa asennossa kasvot alas kohdistuen. Leuka ei kohotettua näyttöä katsellessa työnny yhtä paljon eteen, mikä ehkäisee ”emännän kyhmyn” syntymistä.

Ostin Ikeasta kolmellakympillä silmää miellyttävän korokkeen läppärille, ja samalla sain kätevän laatikon pienille toimistotarvikkeille.

Käsille ergonomiaa erillisellä näppäimistöllä

Uusi näppäimistö on viimeisin lisä työskentelyasennon parantelussa. Aikaisemmin käytin näppäimistöä, jossa oli oikeassa reunassa numpad. En ollut osannut ajatella, kuinka pitkän matkan kämmen joutuu tekemään siirtyäkseen näppäimistöltä hiirelle ennen kuin puoliso kysyi, että pitäisikö hankkia kapeampi näppäimistö.

Uusi näppäimistö on klassisen kaunis, ja vaikka jostakusta seuraava juttu on ehkä turha ominaisuus, näppiksen mittava väri- ja efektivalikoima on upea ja lisää tekemisen mielekkyyttä.

Erilliset näppikset saattavan olla joskus hieman korkeita, jolloin ranne joutuu kirjoittaessa olemaan vääntyneessä asennossa. Erillinen rannetuki/-pehmike on tällaisessa tapauksessa tosi hyvä lisäapu. Pieni hankinta, mutta itselläni se auttaa muun muassa siihen, etteivät ranteiden luut kipeydy kovaan pöytän hieroutuessaan.

Kierrätetyllä pelituolilla parannuksia istumisergonomiaan

Vanhan häntäluun murtuman seurauksena monet tuolit aiheuttavat kovuudellaan tai kallistuksellaan häntäluussa kipua. Minulle ei esimerkiksi sovi lainkaan satulatuolit. Myöskin jalkojen verenkierto häiriintyy, jos tuoli on liian korkea.

Puolisoni löysi kierrätyksestä vanhan pelituolin, jonka pumppu oli hajonnut. Tuoli laskeutui itsestään, eikä pysynyt säädettynä. Vaihdoimme pumpun, ja olen saanut tästä tuolista aivan ihanan kumppanin.

Erityisesti pidän päätuesta, leveistä käsinojista ja istuin osasta, joka on leveä ja syvä. Tykkään istua risti-istunnassa, vaikka se ei olekaan aivan ergonomisin asento polvien niveliä ajatellen. Tuolin selkänoja taipuu taaksepäin, mikä tuntuu mukavalta erityisesti, kun pidän rentoja taukoja tai pelaan.

Kokoiselleni tuolissa on yhä muutama miinus. Istuinkorkeuden ja käsinojien säätö eivät ole kovin laaja-alaiset. Matalimmillaankin tuoli on liian korkea, mikä vaikuttaa alaraajojen verenkiertoon, jos jalkojen alla ei ole tukea. Aikaisemmin käsinojat tökkäsivät kirjoituspöytään, mikä sai jopa miettimään tuolin vaihtamista. Tämä ongelma tuli kuitenkin ratkaistuksi ja tuolista tuli taas mieluisampi.

Sähköpöydällä työskentely on mielekkäämpää

Pitkä haaveilu sai päätöksen tänä kesänä, kun hankin itselleni sähköpöydän. Puolisoni tykkää tutkia ja vertailla kaikenlaisia asioita, joten hän halusi ottaa sopivan pöydän hankkimisen hoidettavakseen. Olen kokeillut erilaisia sähköpöytiä aina, kun se on ollut mahdollista ja todennut, että perus valkoiset eivät oikein ole minun juttuni.

Lähdimme hakemaan pöytään hieman luonnonläheisyyttä, ja tilasimme K-Raudasta liimapuulevyisen kannen, jonka materiaaliksi valikoitui saarni. Hioimme kannen, minkä jälkeen lakkasimme sen samalla lakalla, jolla olemme käsitelleet muitakin kalusteita.

Sopivan syvyinen runko löytyi Kärkkäiseltä, ja positiivisesti paljastui, että rungossa on pehmeä-ääninen liukuma. Se tuntuu luksukselta verrattuna joihinkin muihin pöytiin, jotka tärähtävät lähtiessään liikkeelle.

Lopputulos on kauniin vaalea ja istuu loistavasti muunneltuun työhuoneeseen. Tuntuu, etten malttaisi olla pois tämän äärestä.

Ergonomian jatkuva vaaliminen

Mitä enemmän teen töitä tietokoneella, sitä enemmän joudun keksimään erilaisia keinoja, miten helpottaa työasentojen aiheuttamia jumeja ja kipuja. Pelkkä työpisteen ergonominen järjestely ei yksistään riitä, mutta se on tosi iso osa kehohuolenpitoa. On kivaa, että istuminen ja tekeminen tuntuu miellyttävältä, mutta keholle staattiset asennot eivät ole ”normaali” tila.

Työpisteen ergonomiaan liittyen omalla hankintalistallani ovat ainakin erillinen näyttö, kunnon jalkatuki ja ehkä myös tasapainotuoli. Tällä hetkellä käytän jalkatukena pyykkikoria! Ajaa asiansa, mutta ei ole aina siellä, missä haluaisin sen olevan.

Muista työpisteen ergonomian edistämiseen liittyvistä keinoista kirjoitan mahdollisesti jossain toisessa postauksessa. Kiinnostaisiko esimerkiksi vinkit silmien väsymisen ja kuivumisen helpottamiseksi?

Tiia

Katso myös: Tiia testaa: 4 sovellusta keskittyneempään työskentelyyn.