Vertailulta ei voi välttyä lajeissa, joissa kehittyminen on menestyksen mittari. Joku muu on aina valveutuneempi kuin minä ja kirjoittaa ajankohtaisemmista aiheista. Joku muu on teksteissään aina nokkelampi. Tai joku muu jaksaa kirjoittaa joka aamu aamusivuja ja ottaa vieläpä tilanteesta innostavia valokuvia.
Eihän tässä voi tullakaan kuin paha mieli, jos kiinnittää huomiota jatkuvasti siihen, mitä minä en tee. Olen valittanut usein näistä ”en tee” -asioista myös muille ja vahvistanut sillä oman toimettomuuteni harhaa. Juuri nyt tuntuu siltä, että on hyvä vähän muistuttaa itseä siitä, miten vertaileminen toisiin vaikuttaa omaan tekemiseen ja, miten paljon kehittävämpää olisi verrata itseä vain itseensä.
Haluan sanoa näin postauksen alkuun, että en suosittele vertaamaan omia aikaansaannoksia eli tekemisen määrää edes menneen itsensä aikaansaannoksiin. Joskus ei saa asioita aikaan, vaikka olisi miten paljon aikaa.
Käytettävissä oleva aika ja voimavarat eivät ole jatkuvasti sopivassa suhteessa, vaan elämä muuttuu. Itse sorrun toisinaan vertaamaan omaa toimintakykyäni siihen aikaan, kun vielä heitin keikkaa useammassa päiväkodissa, kunnes siirryin muihin sosiaalipalvelujen piiriin kuuluviin paikkoihin. Opiskelin samaan aikaan ensin lähihoitajan tutkinnon ja sitten ammattikorkeakoulututkinnon.
Tämän kaiken kirjoittaminenkin alkaa puhalluttamaan. Ei ikinä enää kiitos semmoista…
Sen sijaan on hyvä verrata tätä hetkeä ja mennyttä kehityksen näkökulmasta ja huomata etenkin onnistumiset.
Tänään muistutan jälleen itseäni yksinkertaisesta ja tehokkaasta tavasta tehdä mitä vain hommia:
Keskity vaan omaan tekemiseen <3
Joka ikinen kerta tämä ajattelun muutos on toiminut – niin kirjoittamisessa kuin itselleni luonteenomaisessa huolehtimisessa. Yleensä huolehdin toisista ihmisistä tai ihmissuhteistani. Melko usein pelkään kaikenlaista kuten, että jääkö väsymys loppuelämän riesaksi. (Vastaus on tietysti, että kyllä ja ei, sillä tilapäisestä väsymisestä tuskin kukaan koskaan pääsee eroon, joten ei huolta, sillä niin väsymys kuin huoletkin ovat ohi meneviä.)
Vertailemattomuuden suhteen ei kannata olla liian ankara itselleen. Mielestäni aitojen yli vilkuilu voi olla eräänlainen tapa kehittyä, mutta se vaatii ajatusten suuntaamista oikeisiin asioihin. Jos jotain voi verrata niin omaa mekaanista osaamista, joka on hallittavissa ja opeteltavissa, mutta rajansa silläkin. Vertaan esimerkiksi oman tekstin kirjoitusasua, oikeinkirjoitusta ja muita osasia toisten sujuvampiin teksteihin.
Tarkoituksena on tietysti kehittää omia tuotoksia. Yritän parhaani mukaan noudattaa metodia, jonka mukaan ei kannata verrata omaa kehittymistä toisten kehittymiseen. Onko vertailu reilua ketään kohtaan, jos kaikki kuitenkin tiedämme, että ei ole olemassa samanlaista ihmistä tai samanlaisia elämän lähtökohtia?
Jos kyse olisi vertailututkimuksesta, ei tällä tavalla saataisi aikaan luotettavia tuloksia.
Eikö sitä mieluummin kiinnittäisi huomiota siihen, missä on onnistunut? Jos vertaa itseä vain itseensä, havaitsee helpommin onnistumiset. Se kasvattaa väistämättä motivaatiota ja intoa tekemiseen. Sen sijaan muihin vertaaminen nakertaa kumpaakin. Toki… vaihtoehto on myös se, että tulee kiinnitettyä huomiota vain siihen, mitä ei ole saanut aikaan.
Sitä en kuitenkaan suosittele jo postauksen alussa kuvatuista syistä.
Minulle käy monesti niin, että huomion keskittäminen omaan juttuun vähentää itsekritiikkiä. Yhtäkkiä en vaan enää muista, mitä kaikkea muut ovat tehneet ja millä tavalla. Omasta tekemisestä tulee tärkein ja siitä alkaa nauttimaan. Mitä vähemmän vertailee tekemisiään muihin, sitä enemmän luovuus ja sen tulos muistuttavat omaa itseä. Tekstistä alkaa löytyä oma jälkeni. (Ehkä tämä on se paljon haikailtu, kirjoittajan oma ääni!)
Helppo kikka oman kehittymisen objektiiviseen tarkasteluun on ottaa etäisyyttä työhön. Jos työn tulos ei miellytä, voi opetella tekemään sen paremmin. Silloin voi olla hyötyä etsiä kehitysideoita muualta ja pitää mielessä, että muualta saatu materiaali on pikemminkin työkalu kuin pakote tehdä asiat juuri sillä tavalla, tai edes ainoa oikea tapa tehdä asioita.
Heräsikö sulla postauksesta jatko-ajatuksia?
Ihanaa alkukesää!
<3 Tiia