Valitse sivu

Rajojen vetäminen ei ole koskaan ollut minulle helppoa. Siihen liittyy paljon epämukavia tunteita, mutta myös helpotusta ja turvallisuuden tunnetta. Tämä teksti on toinen osa rajoja käsittelevässä artikkelisarjassa. Näkökulmana on jälleen ura ja tavoitteet. Lisäksi kirjoitan uuteen elämäntilanteeseen liittyvästä innostuneisuuden tunteesta! Unohtamatta itsemyötätuntoa, koska piiskaaminen aiheuttaa vain tuskanhikeä.

Muutoksen jälkeiset hetket ovat joka kerta olleet itselleni suhteellisen selkeitä. Sitä on kuitenkin ennakoinut pitkä ja sotkuinen pohdinta siitä, mikä vaihtoehto on oikea. Useimmat päätöksentekoa vaatineet tilanteet ovat itselläni liittyneet uraan, parisuhteeseen tai elämäntapoihin. Viimeisin päätökseni koski kirjoittajan uran asettamista etusijalle. Olin tuntenut väsymystä työssäni jo usean kuukauden ajan, ja kirjoittamiseni oli vähentynyt huomattavasti kesän aikana. En pitänyt suunnasta, johon olin menossa.

Usein isot elämän suuntaa koskevat päätökset ovat tuoneet pelkästään hyvää elämääni, koska ne ovat olleet niitä joita juuri minä haluan.

Haluan esitellä nyt kaksi itseäni muutoksessa auttanutta asiaa:

  1. Muutos on helpompi tehdä, jos tietää tarkkaan, mitä tekee sen jälkeen. Näin vältyn katumukselta ja repsahduksilta eli vedän rajat omalle toiminnalleni. Aion aloittaa kirjoittamisen aineopinnot ja jatkaa kirjan kirjoittamista.
  2. Uusien rutiinien kehittäminen helpottaa muutosta, vähentää vanhoihin käyttäytymismalleihin sortumista ja antaa kunnon potkun omalle kehittymiselle. Elämä saattaa päätöksenteon jälkeen tuntua hetken aikaa uudelta ja ihmeelliseltä, joissain tilanteissa jopa pahalta. Yleensä itseni valtaa vapauden tunne! Silloin on paras aika muokata uudet rutiinit, sillä aivot eivät ole vielä urautuneet tiettyihin käyttäytymiskaavoihin.

Innostuneena ei tunne stressiä

Innostuksen tunne nostattaa vireystilaa, mikä johtuu nimenomaan stressihormoneista. Elin pitkään siinä luulossa, että stressi syntyy vain epämukavuutta herättävistä tunteista. Näin ei kuitenkaan ole ja ymmärsin sen vasta, kun aloin selvittämään asiaa.

Joskus olen työntänyt itseni äärimmilleni ollessani innostunut. Huomaamattani tietenkin, koska innostus voi olla lähes euforinen tila, josta ei tee mieli laskeutua maan pinnalle. Lopulta sen tarjoama lento on kuitenkin ollut harmittavan lyhyt, enkä olekaan voinut ”tehdä tätä koko loppuelämäni” niin kuin olin alunperin suunnitellut.

Myös ihanasta innostumisen tunteesta voi siis väsyä. Monet, jotka työskentelevät unelma-ammatissaan, tai ovat löytäneet ihanan uuden harrastuksen, ovat varmasti huomanneet tämän.

Pitkäkestoisen innostuneisuuden aiheuttama stressi näkyy samoin kuin mikä tahansa muu stressi. Mitä pidempään teen hommia, sitä enemmän stressioireet korostuvat. Mieli on levoton ja on hankaluuksia keskittyä. Työn päätteeksi minulla saattaa olla uupunut, ärtynyt tai väsynyt olo. Riippumatta siitä, kuinka innoissani olen ollut.

Myös fyysiset oireet ovat tuttuja monelle. Innostuneena on unohtanut syödä tai mennä nukkumaan. Tunnetilat saattavat muuttua näiden johdosta epävakaiksi. Nälkä on hirmuinen ja itselleni tulee monesti kehollinen tunne, että haluan vain makoilla. Jos tällaista jatkuu usean päivän ajan, työmotivaatio alkaa kadota ja usko oman tekemisen merkityksellisyyteen vähenee.

Pitkän ja intensiivisen päivän jälkeen oma oloni ei ainakaan ole koskaan mitään muuta kuin nääntynyt. Edes saavutuksista iloitseminen ei ole niin helppoa kuin olin ajatellut.

Intohimoprojektiin kohdistettuja ihania tunteita ja impulsseja on hyvä opetella säätelemään. Innostus ei ole tunne, joka ehtyy, jos sen impulssin mukaan ei toimi heti. Vakio ajatukseni oli todella pitkään, että: ”pitää takoa nyt, kun rauta on kuumaa!” Nyt tiedän paremmin. Innostus saapuu paikalle myös silloin, kun tapaamisesta on sovittu sen kanssa etukäteen. Kun aloin luottaa siihen, aloin luottaa myös omaan tekemiseeni.

Voinko vielä perua?

Joskus on tuntunut päätöksen jälkeen siltä, että tarvitsen sille vahvistusta. Olen saattanut alkaa katumaan sitä, teinkö oikean päätöksen. Erilaiset kauhuskenaariot ovat tulleet tutuiksi, mutta parasta tällaisessa tilanteessa on hakea vahvistusta ihmisiltä, jotka ovat tukeneet päätöstäsi alusta asti. Niinpä olen itse kääntynyt puolisoni puoleen, puhunut niille ystäville, jotka ovat kannustaneet minua kirjoittamaan tai ovat itse kirjoittajia. Heidän sanansa ovat rohkaisseet ja vahvistaneet kokemusta siitä, että meillä kaikilla on oikeus tehdä valintoja, jotka ovat hyväksi meille.

Katumukseen voi varautua etukäteen muutosta tehdessä. Itselleni on ollut tärkeää löytää prosessi, jota tehdessä siihen rakastuu yhä uudelleen ja uudelleen. Se erottaa hetken harrastuksen intohimosta. Itse tajusin kirjoittamisen olevan intohimoni, kun ymmärsin etten osannut kuvitella todellisuutta ilman sitä.

On tietenkin lupa kokeilla uutta ja jättää kesken. Kokeilemalla oppii aina jotain. Voi ottaa aikalisän ja suunnata tavoitteita uudelleen. Usein vanhaan käyttäytymismallin palaaminen on itselleni tarkoittanut epävakautta, joten se ei useimmissa tapauksissa ole ollut vaihtoehto. Ihminen toivoo muutosta yleensä silloin, kun vanha tapa tehdä ei enää toimi.

Kannustan etsimään vaikeuksien edessä sinnikkäästi uusia näkökulmia. Hae ympärillesi muita samasta aiheesta kiinnostuneita.

Ja jaa innostustasi muiden kanssa!

Inspiroitunein terveisin

Tiia

Artikkelisarjan ensimmäiseen osaan tästä:

Rajaatko aikaa asioille, joita haluat tehdä? – Osa 1/2