Valitse sivu

Itselle tärkeän asian tavoitteleminen edellyttää rajojen asettamista. Sen tietäminen, mikä on itselle tärkeää vaatii itsetutkiskelua. Kykyä asettaa itsensä etusijalle. Kuitenkin moni arvostaa ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan muut itsensä edelle. Kaikissa tilanteissa. Tällainen keinulautailu, kumman tarpeet tulevat ensin, ei mielestäni voi olla joko tai. On hyvä olla avulias ja joustava, mutta rajansa kaikella.

Tämä teksti on ensimmäinen osa rajanvetoa käsittelevälle artikkelisarjalle. Sarjassa on kaksi osaa ja molemmat käsittelevät blogin teemoille tutusti uraa ja unelmia. Ensimmäisessä rohkaisen sinua rajaamaan aikaasi varmuudella. Toisessa osassa perehdyn enemmän aikaan rajanvedon jälkeen, kun pitäisi alkaa toteuttaa aikomuksiaan.

En ole aina ymmärtänyt, mitä rajan vetäminen tarkoittaa. Olen oppinut sen vasta aikuisena. Vielä viisi vuotta sitten menin uraan liittyvissä asioissa enimmäkseen jonkun toisen asettamia rajoja myötäillen. Aloin ihmetellä, miksi jatkuvasti kompuroin kaikenlaisissa vastoinkäymisissä. Milloin ne koskivat jaksamista, milloin riittämättömyyden tunteita tai suoranaista vastenmielisyyttä järjestelmää kohtaan. Jokin minussa ilmoitti, että tämä ei käy ja myöhemmin ymmärsin, etten kunnioittanut yksilöllisiä rajojani.

Itselleni luontaisesti aloin kirjoittaa rajoja esiin ja sen avulla niiden suojaava reviiri alkoi muodostua. Kaikkia rajoja ei ollut helppo vetää. Ymmärsin esimerkiksi, että urahaaveeni tarvitsivat tuulettamista ja sitä varten minun oli rajattava ajankäyttöäni. Se on vaatinut uhrauksia.

Mutta koitui siitä hyvääkin, koska muistin, kuinka paljon pidänkään kirjoittamisesta. 

Nyt olen ollut taas uraan liittyvien pohdintojen äärellä. Edelliset kaksi kuukautta mietin pääni puhki ja rakensin rajaa, jonka lopulta vedin tulevaisuuden uraani ajatellen. Myös unelmaduunilla, elämäntavalla ja intohimolla täytyy olla rajat. Mistä uusi alkaa ja vanha päättyy. Kuinka suuren osan itsestäni annan näille asioille?

Tekeekö rajojen asettaminen ulkopuoliseksi?

Päätin lopettaa työt, koska voimavarat tuntuivat taas ehtyvän hälyyttävästi. Ymmärsin, että jos jatkan näin, en jaksa aloittaa opiskelua suunnitelmieni mukaisesti. Tein siis päätöksen, jota moni saattaa kritisoida, mutta joka vahvistaa suhdetta itseeni ja omaan hyvinvointiini. Päätös suuntaa tulevaisuuttani sinne, minne haluankin. Miksi siitä huolimatta tunsin pettymystä ja häpeää? 

Selitys on yksinkertainen. Kärsin epämukavuudesta, joka herää, kun ihminen asettaakin omat tarpeensa toisten tarpeiden edelle. Eihän niin saa tehdä! Mainitsin jo aiemmin, että henkilöä, joka uhraa oman asiansa jonkun toisen asian puolesta, arvostetaan suuresti. On tavallista, että tilanteessa jossa ihminen ei toimikaan näin herää “pieni” ulkopuolelle jäämisen pelko, jonka parhaita kavereita ovat syyllisyys ja häpeä. 

Niitä ei kuitenkaan kannata päästää rajojen sisäpuolelle tallomaan vasta istutettua nurmea, sillä sinulla on oikeus päättää omasta elämästäsi. Pidä kiinni rajoistasi, kun olet ne kerran löytänyt.

Mitä tapahtuu, jos vain joustat ja joustat? Voi käydä niin, että sinusta ammennetaan kuin pohjattomasta kupista. Sinä et ole pohjaton. Eikä tämä yritys käyttää hyväksi hyväntahtoisuuttasi ole sinun vikasi, mutta on sinun tehtäväsi pysäyttää se. Paljon on yksilön omalla vastuulla. Esimerkiksi se, antaako toisten kohdella itseä huonosti? Suostuuko aina, kun kysytään? Arvottaako itse muiden tarpeet omien edelle? Mutta suuri vastuu on myös sillä, joka kysyy ja pyytää, vaikka näkee ettei toinen sitä mielellään tee.

En tiedä ontompaa tunnetta kuin elää ulkopuolelta määrilteltyjen arvojen mukaisessa todellisuudessa. Pelossa, ettei kelpaakaan, jos pitää puolensa tai valitsee tehdä välillä asioita itseään varten.

Minusta tuntuu, että kun rajat ovat itse määriteltyjä, olen uskollinen itselleni. Ja sen tuoma varmuus leviää kaikille alueille elämässä. Teen sen silläkin uhalla, että joissakin joukoissa ulkopuolisuuden tunne lisääntyy.

Minä kyllä tiedän missä rajani kulkevat

Minä voisin sanoa näin, mutta ei. Huijaan itseäni. Turhan usein rajani venyvät vielä vähän ja vielä vähän. Eivät aivan katkeamispisteeseen, mutta siihen asti, että takaisin sinkoaminen nipistää. Näin käy yleensä töiden kanssa. Tämän kerran. Hyvä on. Suostuttelen itseni.

Omien rajojen tunnistaminen on itsensä suojaamista. Joskus myös unelmat tarvitsevat suojelua. Aina on olemassa joku, joka mielellään kommentoi negatiivisesti, jos kehtaa. On asioita, jotka vievät tilaa ja aikaa niin, ettei sitä jää omaan käyttöön. Aika on ihmiselle kaikkein kallein aarre. Ajattelen, että joka käyttää aikansa viisaasti, saa hän myös rikkaamman elämän.

Yksi asia jää helposti tiedostamatta. Kun joku lähellämme osoittaa, missä hänen rajansa kulkevat, vaikuttavat ne väistämättä myös minuun. Niin myös minun rajani vaikuttavat läheisiini. Terveet rajat suojaavat, joten silloin on myös mahdollisuus voida paremmin. Se näkyy välittömästi ihmissuhteissa. Joillekin toisen ihmisen rajatveto voi olla malliesimerkki siitä, että hänellä on oikeus samaan. Usein olen ollut onnellinen ystävän puolesta, kun hän on löytänyt jonkin tärkeän rajansa ja pitänyt siitä kiinni.

Erilaisten päätösten tekeminen on joka päiväistä rajan vetoa. Suurimmat päätökset pohjautuvat itselläni aina arvomaailmaani. Mutta ei sekään haittaa, että joskus eksyy ulapalle. Eksyminen on klassinen ”kuuluu elämään” juttu ja sen kautta saadut opit ovat unohtumattomia.

Tällä viikolla olen tuntenut oloni vahvaksi. Tärkeintä on kirjoittaminen ja lepo. Mieleni on ollut tämän suhteen selkeä. Asettamani rajat ovat suorat ja edessäni avautuu tie. Sen varret on siistitty ylimääräisestä ja se näyttää siltä, miltä itse valitun reitin kuuluukin näyttää. Tärkein kysymys, jonka olen kysynyt itseltäni viime viikkoina on:

Mikä on tärkeää sinulle juuri nyt?

Inspiroitunein terveisin

Tiia

Inspiroiva ja havainnollistava blogiteksti siitä, mitä rajojen vetäminen tarkoittaa ja millaisisesta puheesta voit tunnista, milloin rajasi ovat ylittymässä: 

Sironen, Sari. 2019. Osaatko vetää omat rajasi ilman syyllisyyttä? https://www.sarisironen.com/post/osaatko-vet%C3%A4%C3%A4-omat-rajasi-ilman-syyllisyytt%C3%A4https://www.sarisironen.com/post/osaatko-vet%C3%A4%C3%A4-omat-rajasi-ilman-syyllisyytt%C3%A4